Artikkelit
Varsinais-Suomen liitto pureutuu CircVol-hankkeessa kuntarajat ylittävään yhteistyöhön ja hyvien käytänteiden jakamiseen
Ratkaisuja maarakentamisen kiertotalouteen
Turun seudulla maarakennushankkeiden yhteydessä muodostuu arvion mukaan jopa 400 000 tonnia ylijäämämaita vuodessa (Turun Kiinteistöliikelaitos). Käytännössä ylijäämämaat ovat rakennustyömailta poistettavaa maa- ja kiviainesjätettä, joille ei kuitenkaan syystä tai toisesta löydy jatkokäyttöä, vaikka ne voitaisiinkin usein hyödyntää uusissa rakennushankkeissa. Näiden lisäksi työmailla syntyy monesti myös maarakentamisen uusiomateriaaleja, kuten esimerkiksi rakennusten purkutöissä muodostuvaa betoni- ja tiilimurskaa eli purkujätettä. Muita maarakentamiseen hyödynnettäväksi kelpaavia uusiomateriaaleja ovat mm. teollisuuden sivutuotteena syntyvät tuhkat ja esimerkiksi käytöstä poistetut autonrenkaat.
Näiden ylijäämämaiden ja uusiomateriaalien tehokkaalla ja suunnitelmallisella uudelleenkäytöllä voitaisiin mm. vähentää rakennushankkeiden yhteydessä muodostuvia jätevirtoja, säästää neitseellisiä kiviainesvaroja, pienentää materiaalien kuljetusten aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä ja vähentää kaupunkien läjitystilaa – sekä säästää rakentamisen kustannuksissa.
Varsinais-Suomen liiton CircVol-hankkeen osatoteutuksessa pureudutaan juuri näihin ongelmiin ja etsitään ratkaisuja maarakentamisen kiertotalouden edistämiseen sekä maankäytön suunnittelun hyvien käytänteiden jakamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kuntarajat ylittävän maa-ainesyhteistyön edistämistä koko Turun kaupunkiseudulla, maa-ainestoimijoiden kouluttamista kestäviin maarakentamisen käytäntöihin sekä maakunnassa syntyvien maarakentamisen uusiomateriaalien tunnistamista ja hyödyntämistä.
Työpajat ja koulutukset – Tiedonjakoa maarakentamisen hyvistä käytänteistä
Varsinais-Suomen liitto tunnetaan hankepartnereidemme keskuudessa useiden eri maarakentamisen teemoihin liittyvien koulutus- ja työpajatilaisuuksien järjestäjänä ja koordinoijana. Koulutus- ja työpajateemojen ideoita on kerätty kentältä maarakentamisen ja maa-ainesasioiden parissa toimivilta sidosryhmiltämme. Tapahtumien asiantuntijapuheenvuorojen osalta olemme tehneet tiivistä yhteistyötä muiden hankepartnereidemme, kuten Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) kanssa. Hankkeen puitteissa olemme tähän mennessä (toukokuu 2020) järjestäneet yhteensä 10 maarakentamiseen liittyvää tilaisuutta- ja lisää on luvassa syksymmällä. Viimeisimmissä tilaisuuksissa on mm. kartoitettu Turun kaupunkiseudun tulevissa rakennushankkeissa syntyviä ja hyödynnettäviä ylijäämämassoja, käyty läpi maarakentamisen uusiomateriaalien hankintaprosesseja sekä tutustuttu kansallisesti ensimmäiseen jätteen End of Waste -menettelyyn betonijätteen näkökulmasta. Myöhemmin syksyllä pääsemme toivottavasti laittamaan kädet konkreettisesti saveen happamia sulfaattimaita käsittelevän maastotyöpajan merkeissä. Myös koulutustilaisuudet mm. MARA-asetuksesta, SYKEn Maaperän tilan tietojärjestelmästä (MATTI) sekä GTKn Turun maaperän taustapitoisuuskartoituksista (TAPIR) ovat työn alla. CircVol-hankkeen ja Varsinais-Suomen liiton viestintäkanavia seuraamalla pysyt ajan tasalla kulloinkin järjestettävistä tapahtumista.
Keskusteluista synergiaetuja
Kuntarajat ylittävällä maa-ainesyhteistyöllä on tärkeä rooli maarakentamisen kiertotalouden edistämisessä. Tiedonjakamista ja kokemuksia maarakentamisen hyvistä käytänteistä jaetaan paitsi järjestämissämme tapahtumissa, mutta ennen kaikkea myös tämän teeman ympärille kootussa alueellisessa yhteistyöryhmässä, jonka perustimme hankkeen puitteissa vuonna 2019. Mukaan alueellisen yhteistyöryhmän toimintaan saimme Turun kaupunkiseudun kunnista Turun, Raision ja Liedon sekä alueella toimivista yrityksistä Kiertomaa Oy:n. Näissä säännöllisin väliajoin järjestettävissä tapaamisissa käydään avointa vuoropuhelua maarakentamisen haasteista ja mahdollisuuksista sekä pyritään mm. löytämään synergioita jo käynnissä olevien ja tulevien rakennushankkeiden välille.
Taustatukena kaavoituksessa
Toimimme hankkeen kautta myös maakunta- ja kuntakaavoituksen tukena. Tästä esimerkkinä olemme julkaisseet kiviaineshuollon tukialueet Varsinais-Suomen alueella yhteen kokoavan raportin ja paikkatietoaineiston. Raportissa on osoitettu paikkatietotarkastelun avulla mahdollisesti kiviaineshuoltoon soveltuvat välivarastointi- ja käsittelypaikat Varsinais-Suomen maakunnan alueella. Paikkatietoaineistoa voi tarkastella Lounaistiedon karttapalvelussa, joka samalla toimii julkaisufoorumina kaikelle hankkeessa tuotetulle paikkatietoaineistolle.
Maarakentamisen uusiomateriaalit kartalle
Ja lopuksi; kiinnostaisiko tietää missä päin Varsinais-Suomea syntyy ylijäämä- ja uusiomaa-aineksia, kuinka paljon ja mihin niitä mahdollisesti voitaisiin hyödyntää? Varsinais-Suomen liiton osatoteutuksessa ylläpidämme ja päivitämme kaikille avointa paikkatietoaineistoa maarakentamisen uusiomateriaaleista. Tietokantaa päivitetään säännöllisesti ja sen tarkoituksena on kannustaa maarakentamisen uusiomateriaalien hyödyntämiseen maakuntamme eri rakennushankkeissa sekä jakaa tietoa maa-ainesmarkkinoille tarjolla olevista mahdollisuuksista. Syntyykö teidän yrityksenne toiminnassa huomattavia sivuvirtoja, jotka haluaisitte mukaan karttanäkymään? Lisäämme mielellämme uusia toimijoita mukaan tietokantaan!
Työmme hankkeen parissa jatkuu edelleen. Toivottavasti myös sinä löydät tiesi syksyllä järjestämiimme koulutus- ja työpajatilaisuuksiin – Tai ehkäpä löydät uusia, tehokkaampia ja kestävämpiä toimintamalleja jonkin tuottamamme tiedon avulla?
Teksti: Pilvi Kara, Varsinais-Suomen liitto
Miten kiertotalouskeskus lähtee rakentumaan? – Esimerkkinä Välimaan kiertotalousalueen vaiheet
Kiertotalousalueet ovat nykyajan yhteiskunnalle oleellinen palvelu, joka indikoi siirtymistä kohti kestävämpää ja hiilineutraalimpaa tulevaisuutta. Yksi kiertotalouskeskittymä voi hyödyttää laajaa aluetta, joten kiertotalouden huomioiminen jo maakuntakaavan tasolla on tärkeää. Kiertotalouden toimivuutta voidaan parantaa useilla kaavatasoilla kiinnittämällä huomiota prosessin eri vaiheisiin. Aluekehityksen vaihtoehtoja on monia, joten kiertotalousalueen kaavoitukseen ja suunnitteluun on hyvä käyttää aikaa, jotta tuloksena olisi toimivan kiertotalouden keskus.
Oulun uusi kiertotalousalue Välimaa on monelle toimijalle suunniteltu laaja alue. Yleiskaavan ej-merkintä mahdollistaa monipuoliset kiertotalouden toimenpiteet ja vastaava kaavamerkintä onkin Oulun alueella vain Ruskon jätekeskuksen alueella ja Välimaalla. Välimaa on esimerkki alueesta, jonka suunnittelussa on pyritty siihen, että kaavoitus mahdollistaa monia kiertotalouteen tarvittavia ratkaisuja. Välimaa voikin toimia esimerkkinä kiertotalousalueen onnistuneesta kaavaprosessista, sillä alueella on otettu jo suunnitteluvaiheessa huomioon useita mahdollisia haastekohtia.
Vaihe 0. Tarpeen tunnistaminen
Kiertotalousalueen suunnittelu lähtee liikkeelle tarpeen tunnistamisesta. Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavan yhtenä teemana olivat seudulliset materiaalikeskus- ja jätteenkäsittelyalueet, joten kaavaa laadittaessa tunnistettiin tarve uudelle materiaalikeskukselle.
Vaihe 1. Ensimmäiset selvitykset v. 2014
Kun Oulun seudulla todettiin tarve uudelle materiaalikeskukselle, ryhdyttiin selvittämään sille sopivaa aluetta. Asiantuntijaselvitykseen otettiin mukaan 12 vaihtoehtoista sijaintia. Selvitys valmistui vuonna 2014 ja mahdollisiksi sijoituspaikoiksi valikoituivat Välimaa, Saviharju ja Punaisenladonkangas.
Vaihe 2. Maakuntakaavoitus käsi kädessä selvitysten kanssa
Vuonna 2015 ehdotusten joukosta valittiin Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa sijoittumispaikaksi Välimaa.
Vaihe 3. Yleiskaava laaditaan samanaikaisesti muiden selvitysten kanssa
Yleiskaavaa laadittiin selvitysten kanssa samanaikaisesti ja Uuden Oulun yleiskaavaluonnoksessa oli nähtävillä em. selvityksen vaihtoehtoiset sijainnit. Yleiskaavaehdotukseen tarkennettiin materiaalikeskuksen sijainniksi Välimaa 2. vaihemaakuntakaavan luonnoksen mukaisesti. Välimaan valintaan vaikutti mm. sen sijainti kaukana asutuskeskuksista.
Vaihe 4. Uuden Oulun yleiskaavan hyväksyminen mahdollistaa toiminnan!
Vuonna 2016 Välimaa merkitään Uuden Oulun yleiskaavaan merkinnällä ej – jätteenkäsittelyalue. Toinen samalla merkinnällä merkitty alue on Rusko. Kaava toimii toiminnan mahdollistajana ja turvaa alueen toimintaedellytysten säilymisen. Yleiskaava hyväksytään kaupunginvaltuustossa 18.4.2016.
Vaihe 5. Maakuntakaavan hyväksyminen v. 2016
2. vaihemaakuntakaava hyväksyttiin maakuntavaltuustossa loppuvuodesta 2016. Sitä ennen ehdotus oli ollut nähtävillä. Prosessi koettiin onnistuneeksi, sillä Uuden Oulun yleiskaavaa ja toista vaihemaakuntakaavaa voitiin laatia rinnakkain.
Vaihe 6. Asemakaavoitusta ei tehdä – Miksi?
”Kiertotalousalueita koskevien kaavojen ohjauksessa tulisi hakea mahdollisimman optimaalista tasoa; kaavan tulee olla riittävän joustava, jotta se mahdollistaa alueen kehittymisen pitkälle tulevaisuuteen liiketoimintakonseptien ja ympäristön muutoksista huolimatta, mutta samalla kaavan on ohjattava alueen yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja toteutusta, jotta voidaan riittävästi varmistaa yhteiskunnallisten tavoitteiden täyttyminen.”
– Seudullisesti merkittävien bio- ja kiertotalousalueiden kehittäminen ja kaavoitus, 2018
Yleiskaavatason on koettu olevan riittävä kaavoituksen taso Välimaan kiertotalousalueelle. Alueelle ei ole laadittu asemakaavaa, sillä toimijoiden määrää ja toimintoja ei pystytä etukäteen tunnistamaan asemakaavan edellyttämällä tavalla. Raskaiden asemakaavoitusprosessien sijaan alueelle on laadittu yleissuunnitelma, jonka avulla kaavakartan-tyylistä kokonaisuuden hallinnointia on mahdollista toteuttaa. Kaavoituksen jättäminen yleiskaavan tasolle antaa vapaammat mahdollisuudet muuttaa ja kehittää aluetta toimijoiden tarpeiden pohjalta ja esimerkiksi räätälöidä toimialueiden kokoa sopivaksi.
Vaihe 7. Yleissuunnitelma yhdessä toimijoiden kanssa
Asemakaavan sijaan vuonna 2018 laadittiin alustava yleissuunnitelma yhteistyössä Välimaan toimijoiden kanssa. Alueita suunniteltiin yhdessä ja suunnitelmassa otettiin huomioon mm. alueen infra, vesienhallinta ja rakennettavuus. Yleissuunnitelmaa tarkennettiin vuonna 2019.
Vaihe 8. CircVol-hankkeen toimet tukevat alueen rakentumista
Vuonna 2019 Välimaalle laadittiin tarvittavat rakennussuunnitelmat, jotka varmistavat alueen toimivuuden. Samana vuonna myös CircVol-hankkeessa edistettiin kiertotalousalueen rakentumista usein eri tavoin. Hankkeen puitteissa esimerkiksi:
– laadittiin alueelle markkinointimateriaalia, esittelyvideo ja nettisivut
– suunniteltiin alueen vedenlaadun hallintaa pilottimuotoisella vesiensuojelurakenteella
– osallistettiin Välimaan vaikutusalueen asukkaita ja toimijoita työpajassa, jossa keskusteltiin alueen rakentumisesta ja kuultiin asukkaiden huolia
– perustettiin hankkeen kasvatuskokeiden pilottialue yhdessä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa
Vaihe 9. Infran rakentaminen päättyy, mutta aluekehitys jatkuu
Vuoden 2020 aikana alueen tieinfran ensimmäinen vaihe valmistuu ja toimijat voivat aloittaa alueidensa rakentamisen. Tämä ei kuitenkaan merkitse loppua alueen kehittymiselle. CircVol-hanke on laittanut alulle monta kehitysuraa, joilla alueen toimijoiden toivotaan jatkavan muun muassa yhteistyöllä paikallisten osallistamisen, keskinäisen vuoropuhelun, alueen kehittämisen ja innovatiivisten ratkaisujen parissa.
Kuva: Oulun Välimaan kiertotalousalueen havainnekuva
Välimaan viisi valttia
Oulun kaupunki on vaikuttanut aktiivisesti Välimaan kehitykseen. Välimaan toimivuutta kiertotalousalueena on tarkasteltu monessa vaiheessa ennen toiminnan aloittamista, mikä on antanut alueelle lähtötilanteeseen monta valttikorttia. Näistä viisi tärkeintä ovat:
– Sijainti hyvien yhteyksien varrella
Sijaintinsa puolesta Välimaa palvelee Oulun seutua laajempaakin aluetta. Alueella on entisen Kiimingin kunnan osittain suljettu kaatopaikka, joten kyseessä ei ole neitseellinen alue.
– Alueen suuri koko ja laajentumismahdollisuudet
Suunnitelmissa toiminnalle on varattu riittävän isoja alueita. Alueen maanomistaja on Oulun kaupunki, joka luovuttaa toimijoille tontteja ensin aluevarauksella ja lopullisesti myymällä. Alueiden koko on räätälöitävissä.
– Vesienhallinta
Alueen kehityksessä on huomioitu vesiasiat monella tapaa. Alueella muodostuvat jätevedet ohjataan jätevesiviemäriin ja hulevesien parempaa laatua pilotoidaan vesiensuojelurakenteella.
– Kustannuksien jakaminen
Kaupunki tukee alueen rakentumista ja rakennuttaa alueelle perustoimintoihin tarvittavan infran. Toimijoiden etuja ovat mm. rakennuskustannuksien jakaminen.
– Luvitus alueella
Lähellä ei sijaitse suuria asutuskeskuksia tai erityisen arvokkaita luontotyyppejä. Toimijakohtaiset ympäristöluvat mahdollistavat yksityiskohtaisemmat YVA-hakemukset.
Kirjoittajana projektipäällikkö Venla Honkala, Oulun kaupunki, CircVol-hanke, Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut.
Lähteet: Tekstissä on hyödynnetty MAL-verkoston / Tampereen seudun kuntayhtymän raporttia Seudullisesti merkittävien bio- ja kiertotalousalueiden kehittäminen ja kaavoitus, julkaistu 3.4.2018.
Välimaasta voi lukea lisää kiertotalousalueen nettisivuilta: www.ouka.fi/oulu/valimaa/
Oulussa kiertotalouden näkökulmat ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen huomioidaan yhä paremmin
Oulussa asukaskohtaiset hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet vuoden 1990 tasosta yli 29%. Tämä on kuitenkin vain alkua ja Oulun kaupunki on vuonna 2018 kaupunkistrategiassaan 2026 linjannut, että Oulu on hiilineutraali kaupunki vuoteen 2040 mennessä. Vuoden 1990 tasosta kokonaispäästöjen pitää laskea jopa 80%. Näiden lukemien ja tavoitteiden toteutuminen edellyttää paitsi merkittäviä toimenpiteitä jokaisella sektorilla, myös kykyä muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja kestävämpään suuntaan.
Kaupungin uusi ympäristöohjelma on parhaillaan valmistelussa oleva dokumentti, joka pyrkii esittämään tarvittavat toimenpiteet kaupunkistrategian päämäärien saavuttamiseksi. Valmistelutyö on toteutettu osallistaen laajasti eri alojen asiantuntijoita, viranhaltijoita ja poliitikoita. Keskeisin haaste on ollut löytää vaikuttavimmat toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi. Valmistelutyön keskiössä on ollut toimiva kiertotalous ja sen jalkauttaminen koko kaupungin toimintaan. Ympäristöohjelman eräänä toimenpiteenä tuleekin todennäköisesti olemaan askelmerkkien asettaminen kiertotalouden tiekartan kautta.
Oulun kaupunki on sitoutunut energia- ja materiaalitehokkuuteen jo edellisessä ympäristöohjelmassaan. Tuolloin tavoite on laadittu lähtökohdissa, joissa on todettu nykyisten maanläjityspaikkojen täyttökapasiteetin tulevan täyteen vuoteen 2026 mennessä. Samalla maa-ainesten ottoalueet ovat siirtyneet koko ajan kauemmas lisäten kuljetusten hiilidioksidipäästöjä. Infrarakentaminen ja siihen liittyvät kuljetukset ovat yksi vaikuttavimmista osa-alueista, jonka päästöihin kaupunki toimillaan pystyy vaikuttamaan.
Oulun kaupunki on edistänyt kiertotaloustavoitteita erityisesti omien kehityshankkeiden kautta. Ympäristöministeriön kanssa yhteistyössä vuonna 2018 toteutettu Kiviaineshuollon kehittämisen kokeiluhanke keskittyi edistämään kiertotalouden huomioimista hankkeen eri vaiheissa aina kaavoituksesta rakentamiseen saakka. Resurssiviisas infrastruktuuri -hankkeessa vuosina 2016-2017 edistettiin uusiomateriaalien käyttöä rakentamisessa esimerkiksi päivittämällä kadun rakentamisen mitoitusohjeet koskemaan myös uusiomateriaaleja sekä rakentamalla uusiomateriaaleista pilottikatu, johon kuuluu kolme erilaista rakennetta, joissa on hyödynnetty betonimurskaa ja rakeistettua tuhkaa kantavassa, jakavassa ja suodatinkerroksessa.
EU:n kierrätystavoitteet luovat paineita jätesektorille ja lisäävät jatkossa uusiomateriaalien käyttöä ja sivuvirtojen hyödyntämistä entisestään. EU:sta tuleva paine on varmasti vaikuttanut myös Suomen uuteen hallitusohjelmaan. Kevään 2019 hallitusohjelmassa on huomioitu kiertotalouden hyödyt muun muassa luonnonvarojen ylikulutuksen vähentämisessä ja ympäristöystävällisissä ratkaisuissa. Muutos toimintatavoissa alkaa kunnan esimerkistä ja myös julkisissa hankinnoissa voidaan ottaa kiertotalous ja hiilidioksidipäästöt yhä paremmin huomioon. Oulun kaupunki toimii hiilineutraalisuudessa ja kiertotaloudessa suunnannäyttäjänä seudullisille toimijoille.
Oulun kaupungin osatoteutus CircVol-hankkeessa kietoutuu pitkälti Välimaan kiertotalousalueen ympärille. Uuden seudullisen kiertotalousalueen kehittäminen Kiimingin Välimaalle toteuttaa kaupungin ympäristöohjelman kiertotaloustavoitteita sekä pitkällä tähtäimellä myös hiilineutraaliustavoitetta. Nykytilanteessa Oulun seudulla on vain vähän kiertotaloustoimintaan soveltuvia alueita, minkä vuoksi teollisuudessa ja rakentamisessa syntyviä sivuvirtoja, purkumateriaaleja ja pilaantuneita maita on jouduttu kuljettamaan välillä hyvinkin kauas pois Oulun talousalueelta. Tämä ei ole järkevää, kustannustehokasta eikä ekologista. Välimaan kiertotalousalueella kiertotalousalan toimijat voivat kehittää uusia käsittelymenetelmiä, innovaatioita ja uusia tuotteita. Alueellinen yhteistyö luo eväitä uusiin palveluihin, työpaikkoihin ja liiketoimintamahdollisuuksiin.
Kirjoittajat Oulun kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalveluiden ympäristöasiantuntija Satu Pietola ja Venla Honkala, Oulun CircVol-hankkeen projektipäällikkö.
Röntgentomografialla tärkeää perustietoa stabiloiduista maamassoista
Stabiloituja maamassoja testataan laajasti. Röntgentomografialla voidaan selvittää massojen sisäinen rakenne ja määrittää tarkemmin syitä testituloksille.
Massan stabiloinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa sellaisenaan hyötykäyttöön kelpaamaton massa, esim. merialtaan ruoppausmassa, pyritään saamaan kiinteään ja vakaaseen muotoon, jolloin sitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi täyttömaana. Ennen kuin löydetään toimiva resepti massan stabilointiin, on kokeiltava useita eri ainesosia ja niiden välisiä suhteita. Näin saadaan koemassoja, joiden suorituskykyä voidaan testata esimerkiksi mittaamalla niiden puristuslujuutta tai säänkestävyyttä.
Tällaiset testit kertovat massan suorituskyvystä, mutta eivät kovin paljoa muista tekijöistä mitatun tuloksen takana. Kun halutaan löytää paras mahdollinen resepti, on myös hyödyllistä tietää, miksi joku lopputuote suoriutuu hyvin ja joku toinen huonosti tietystä testistä. CircVol-projektissa Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tutkinut stabiloituja ruoppausmassoja röntgentomografialla, jolla voidaan näytettä vahingoittamatta selvittää tarkemmin stabiloidun kappaleen rakennetta ja tämän avulla syitä testitulosten takana (kuva 1).
Kuva 1. Stabiloidun massanäytteen tutkimista röntgentomografialla.
Röntgentomografiassa näytettä pyöritetään yksi täysi kierros ja siitä otetaan varjokuvia, eli perinteisiä 2D röntgenkuvia, yleensä noin 2000-2500 eri suunnasta. Näistä kuvista voidaan matemaattisesti muodostaa 3D röntgenkuva, eli käytännössä 3D tiheyskartta näytteestä (kuva 2). Näin saatu 3D-kuva avaa mahdollisuudet moninaisiin analyyseihin. Kuvasta voidaan vaivattomasti määrittää mm. huokoisuus ja huokosrakenteen eri ominaisuuksia, kuten huokoskokojakauma, huokosten muoto, sekä huokosten sijoittuminen näytteessä.
Kuva 2. 3D-kuva massanäytteestä leikattuna digitaalisesti vinoa pintaa pitkin. Vaaleammat pisteet ovat ympäristöään tiheämpiä rakeita.
3D-kuvaa tarkastelemalla voidaan myös helposti selvittää, miten homogeeninen näyte on (kuva 3). Näin voidaan esimerkiksi huomata jos massaa on sekoitettu riittämättömästi, mikä puolestaan voi johtaa huonoihin testituloksiin ja ei-toivottuihin ominaisuuksiin stabiloidussa kappaleessa. 3D-kuvan avulla voidaan varmistaa, että testitulokset vastaavat todella sitä, mihin kyseisellä reseptillä pystytään.
Kuva 3. Kolme poikkileikekuvaa ja näiden yhdistelmä massanäytteestä, jossa keskellä näytettä on huonommin kiinteytynyt osa. Kuvasta nähdään, että näytteen homogenisointi ei ole onnistunut.
Röntgentomografia on usein parhaimmillaan, kun se yhdistetään muihin menetelmiin – niin tässäkin tapauksessa. Paras hyöty kuvauksista saadaan, kun kuvataan sama näyte ennen ja jälkeen esimerkiksi mekaanisen puristuslujuustestin. Näin otetuista kuvista voidaan nähdä tarkalleen, mistä kohtaa massan rakenne on antanut periksi, mikä auttaa ymmärtämään kyseisen reseptin vahvuuksia ja heikkouksia. GTK:lla näytteet voidaan myös pitää kylmänä koko kuvauksen ajan käyttämällä erityistä viilennettyä näytekammiota (kuva 4), joten näyte lähtee tomografiasta muihin kokeisiin täsmälleen siinä kunnossa kuin se on laboratorioon tullut.
Kuva 4. Viilennetty näytekammio GTK:n röntgentomografialaitteessa. Näytettä ympäröi musta hiilivahvistettu lasi, joka läpäisee hyvin röntgeniä.
Kirjoittaja FT Jukka Kuva toimii tutkijana Geologian tutkimuskeskuksessa, jossa hän vastaa röntgentomografialaboratorion toiminnasta ja kehityksestä.
Geologian tutkimuskeskus (GTK) on geologisten luonnonvarojen ja niiden kestävän käytön eurooppalainen huippuosaaja. CircVol-projektissa GTK on mukana tukemassa kaivettujen maamassojen turvallista ja taloudellista hyötykäyttöä tarjoamalla asiantuntemusta ja uusia innovaatioita maamassojen karakterisointiin.
Ympäristövelat voitoiksi Innovatiivisen hankintastrategian avulla
Tampereen Hiedanrannan hankkeeseen kiteytyy monessa mielessä nykyaikaisen kaupunkikehittämisen haasteet. Entisenä tehdasalueena se kytkeytyy brownfield-kehittämisen keskusteluun, jossa reuna-alueille aiemmin sijoittuneista tehdasalueista muodostuu kasvavan kaupungin sisään, jolloin vapautuvista alueista muodostuu keskeisen sijaintinsa vuoksi houkuttelevia kaupunkikehittämisen kohteita. Teollisuuden rakennemuutos ja kaupungistuminen ovat globaaleja megatrendejä, joten ilmiö on kansainvälisesti tunnettu. Tyypillistä myös on, että aiempi teollinen toiminta on jättänyt brownfield-alueelle jälkeensä ympäristövelkaa. Tampereen tapauksessa tämä ympäristövelka on 1,5 miljoonaa kuutiota järveen dumpattua 0-kuitua, eli puukuitua, joka oli sellutehtaissa hyödyntämätön sivuvirta. Biomassana 0-kuitu hajoaa sopivissa olosuhteissa ja tuottaa pahanhajuisia kaasuja, joten dumppaamisesta madaltunut järvenlahti ei sovellu tulevan asuinympäristön siltä edellyttämään virkistyskäyttöön.
Tampereella ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa tämän mittaluokan haasteeseen pyritään löytämään älykäs ja laadukas ratkaisu. Rantojen kunnostamiseen on olemassa vakiintuneita menetelmiä, kuten ruoppaus ja stabilointi. Haasteen aiheuttaa kymmenien miljoonien kustannukset, jotka ovat seurausta toisaalta alueen laajuudesta ja toisaalta käsittelyä edellyttävästä ruoppausjätteestä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että haasteeseen on löytymässä kiertotalouden mukainen ratkaisu. Biomassasta voitaisiin esimerkiksi tuottaa arvokkaita kemikaaleja, joiden myynnillä voisi alustavien arvioiden mukaan kattaa suuren osan lahden kunnostamisen kustannuksista. Tässä yhteydessä kiertotalousajattelun soveltamiseen ja siihen liittyviin teknisiin sovelluksiin ei kuitenkaan ole markkinoilla valmiita ratkaisuja, vaan niitä on täytynyt kehittää hankkeen yhteydessä. Tällaisen lupaavan, mutta poikkeuksellisen ratkaisun löytäminen on edellyttänyt kaupungilta poikkeuksellisia toimintamalleja ja niitä edellytetään myös edettäessä kohti käytännön toteutusta ja lopullista hankintapäätöstä.
Innovatiivisuutta edistävä hankintaprosessi
Syrjimättömyyden ja resurssitehokkuuden lisäksi hankintalain päätavoitteita ovat innovatiivisuus, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys sekä resurssitehokkuus. Hankintalakiin on kirjattu toimintamallit sellaisia tilanteita varten, jolloin markkinoilta saatavilla olevat ratkaisut eivät ole hankintayksikön strategisten linjausten mukaisia. Hankintalaki ei sinänsä takaa, että hankinnat välttämättä toteuttaisivat lain tavoitteita, vaan lain tarjoamia mahdollisuuksia täytyy myös osata soveltaa. Hankintojen käyttämisestä strategisten päämäärien saavuttamisessa on käyty viime aikoina Suomessa runsasta keskustelua. Esimerkiksi Tampereen kaupunki on julkaissut monipuolisen ohjeistuksensa innovatiivisten hankintojen soveltamisesta. Innovatiivinen hankinta perustuu samaan hankintaprosessiin, joka perustuu hankintastrategiaan, alkaa suunnittelusta, jossa selvitetään esimerkiksi tavoitteet, vertailuperusteet ja parhaat ratkaisut, sekä jatkuu hankinnan toteuttamisella kilpailullisella menettelyllä. Innovatiivisen hankinnan keskeinen ero tavanomaiseen hankintaprosessiin on, että prosessia on täydennetty vuorovaikutteisilla käytännöillä, kuten kokeilut suunnitteluvaiheessa, neuvottelumenettely hankintavaiheessa ja allianssimalli kannusteineen toimintavaiheessa. Tampereen kaupungin ansiokas ohjeistus ei kuitenkaan vielä anna valmista toimintamallia, vaan sen tarjoamia työkaluja sovelletaan hankekohtaisesti muodostetussa hankintaprosessissa. CircVol-hankkeen Tampereen työpaketissa yhtenä tehtävänä on tukea innovatiivisuutta tukevan hankintamallin rakentamista ja toisaalta levittää Hiedanrannan nollakuituhankkeessa saatujen kokemusten jakamista muiden vastaavanlaisten tapausten ratkaisun tukemiseksi. Ideana on innovatiivisen hankinnan työkaluihin tukeutuen ja nollakuituhaasteeseen liittyvät erityispiirteet huomioiden muodostaa hankekohtainen hankintasuunnitelma.
Hiedanrannan nollakuituhaaste muistuttaa yleisellä tasolla infrastruktuuri- tai rakentamishanketta, jossa keskeisimmät kustannuksiin ja päästöihin vaikuttavat ratkaisut haarukoidaan jo yleissuunnitelman tasolla.
Kuten infrastruktuurihankkeissa on tyypillistä, hankkeen laajuuden vuoksi yksi toimija ei pysty vastaamaan toteutuksen tarpeisiin yksinään, joten urakointiin osallistuvien on todennäköisesti rakennettavia
monialaisia konsortioita. Hiedanrannan tapaukseen sisältyvien erityisten tavoitteiden vuoksi hankkeen suunnittelun on samanaikaisesti kytkeydyttävä sekä markkinoilla tarjolla oleviin toimiviin ratkaisumalleihin, että pystymään tuottamaan täysin uusia innovatiivisia ratkaisuja. Toisaalta vedessä sijaitsevan suuren biomassan laajamittainen käsittely muodostaa järviluonnolle ja muuhun ympäristöön liittyviä riskejä, joiden hallinta edellyttää huolellista arviointia. Näistä syistä nollakuituhaasteen ratkaisuun tähtäävä yleissuunnitelma on tarpeen kehittää ja arvioida osallisten kesken mahdollisimman toimivan vuorovaikutuksen avulla. Tämän vuoksi hankintasuunnitelman keskiöön nostetaan yhteissuunnitteluprojekti, johon sitoutetaan avaintoimijoiden joukko potentiaalisia toteuttajia, hankkeen kannalta keskeisiä virkamiehiä, suunnittelevia asiantuntijoita ja olennaiset tilaajan edustajat. Yhteissuunnitteluprojekti toimii siis innovaatioalustana, jonka tavoitteena on mahdollisimman hyvin hankintayksikön tavoitteet täyttävä yleisratkaisu ennen hankkeen toteuttamista.
Kirjoittaja:
Tuomo Joensuu
Tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto, Rakennetun ympäristön tiedekunta
Kannattavaa kiertotaloutta
Suomessa on jo vuosikymmenten ajan edistytty resurssien kestävässä hyödyntämisessä. Tuotteiden ja materiaalien elinkaaren pidentämisellä saavutetaan nykyisellään merkittäviä taloudellisia ja ilmastollisia hyötyjä. Kiertotalouden mahdollistaminen otetaan huomioon jo tuotteiden ja teollisten prosessien suunnittelussa sekä materiaalien valinnassa. Tässä mielessä kiertotalous ei ole teollisuudessa uusi konsepti. Toki jätejakeiden hyödyntäminen ilman taloudellista hyötyä on ollut vaatimattomampaa ennen ympäristölainsäädännön kehitystä, mutta jätejakeiden ja hukkaenergian hyödyntäminen on ollut perusolettamus aina kun se on taloudellisesti ollut kannattavaa.
Kiertotalous tulee kuitenkin nähdä yhtä paljon taloudellisena kuin ympäristöllisenäkin mahdollisuutena. Suuryritysten tulee ottaa nykyaikaisia kiertotalouden mukaisia ratkaisuja ennakkoluulottomasti käyttöön, mikä helpottaa ratkaisuja kehittävien pk-yritysten kasvua. Nämä ratkaisut vaativat toteutuakseen mittaviakin investointeja, ja tällöin tulee tukea liiketoiminta- ja investointimalleja, jotka jakavat kasvaviin yrityksiin ja uusiin teknologioihin liittyviä riskejä. Usean yrityksen yhteishankkeet edellyttävät luottamuksen syntymistä arvoketjun osapuolten välille, mikä puolestaan sitouttaa osapuolet yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen.
Suuremmilla yrityksillä on käytössään laajempi valikoima rahoitusvaihtoehtoja kiertotalouden mukaisiin investointeihin. Esimerkiksi vihreiden ja vastuullisten rahoitusmuotojen osuus rahastomarkkinoista on kasvanut merkittävästi viime vuosina ja esimerkiksi Japanin ja Norjan mittavat eläkerahastot kohdennetaan nykyisin vain ympäristöllisesti ja yhteiskunnallisesti kestäviin kohteisiin. Clenantech- ja kiertotaloussijoitukset vaativat usein kärsivällistä kasvu- ja tuotto-odotusta, mikä sopiikin hyvin eläkerahastojen toimintamalliin. Toisaalta uudet teknologiat mahdollistavat myös erittäin kilpailukykyisiä tuottoja rahoittajille ja osakkeenomistajille.
Kasvuvaiheen yrittäjät näkevät usein heille tarjolla olevissa rahoitusvaihtoehdoissa riskejä. Usein pelätään rahoittajien vievän hallinnan yrityksen kehityksestä ja pakottavan yrityksen myyntiin lähitulevaisuudessa. Moni rahoitusmuoto ei kuitenkaan vaadi enemmistöosakkuutta sijoituskohteestaan, vaan tavoite on ennemminkin neuvoa yrityksen johtoa, jonka nimenomaan toivotaan jatkavan enemmistöomistajana. Tällöin osaaminen ja motivaatio yrityksen uuden ratkaisun markkinoille saamiseen säilyvät voimakkaina. Oleellista on löytää kullekin yritykselle sopiva yhdistelmä esimerkiksi lainaa, pääomasijoituksia ja limiittiä. Usein sopivan rahoitusyhdistelmän löytämiseen kannattaa etsiä ulkopuolista apua. Rahoituskonsultointikulut ovat pieni hinta luotettavasta ja liiketoiminnallista lisäarvoa tuovasta rahoitusratkaisusta. Rahoituskeskustelujen aikana yritysten tuote- ja palvelutarjooma, liiketoimintamalli, ansaintalogiikka, asiakaskohdennus sekä henkilöresurssien jakautuminen joutuvat tarkkaan analyysiin, ja yritys voi kehittyä huomattavasti jo ennen rahoituksen saamista. Mikäli rahoituskeskustelut kerta toisensa jälkeen katkeavat, voi olla syytä katsoa peiliin ja puhdistaa korvat.
Onnistuneet sijoitukset kestäviin kohteisiin parantavat myös muiden kiertotalouden mukaisten investointien rahoituksen saantia. Koska vastuullinen sijoittaminen vaikuttaisi olevan pitkän ajan trendi, sitoutumalla kestäviin ratkaisuihin yrityksillä on mahdollisuus vähentää epävakaiden markkinatilanteiden aiheuttamia riskejä. Näin ollen kiertotalous ja kestävät ratkaisut ovat yrityksille ja rahoittajille turvallinen ja kannattava strateginen suunta.